Loiske Kerhot

Pääset sivuille tästä

Kari Helander

LOISKEEN KERHONEN KANNATTAJA 

Kari ”Coach Kari” Helander, tuttavallisemmin Karra, toimii LOISKE tyttöjen suojelijana. Kari Helander on vuodesta 2015 valmentanut valmentajia ja vanhempia aiheesta: ”Millaisen lapsen haluamme kasvattaa? Aivan liian usein keskitytään maalien määrään ja muihin vastaaviin seikkoihin. Kyselemme urheilutaidoista, mutta miten muistamme ihmissuhdetaidot ja itseluottamuksen rakentamisen?”

 

Urheilusta oppii parhaimmillaan urheilutaitoja enemmän ihmissuhdetaitoja

-Urheilu on vanhemmille paras väline kasvattaa lasta. Joukkueissa on aina monenlaisia persoonia, joiden kanssa toimiminen on kasvattavaa. Urheilussa lapsi oppii säätelemään tunteitaan ja muiden kanssa toimiessaan lapsi kehittää itsetuntemustaan ja -tuntoaan sekä kasvattaa itseluottamustaan. Urheilu saa nostattaa tunteita. Kilpailutilanteiden kirvelevät tappiot ja komeat voitot ovat omiaan kehittämään lasta, sanoo Karra,

-Varsinkin joukkuelajeissa yhdessä tekeminen ja yhteisöllisyys ovat lapsen kasvulle ja kehittymiselle tärkeitä asioita. Jaetut ilot ovat aina jakamattomia suurempia, jaetut surut pienempiä. Lapsen identiteetin ei pitäisi rakentua kuitenkaan urheilun varaan. Kuinka käy ”lätkänpelaajan” sitten kun hän lopettaa? Parempi olisi, että lapsi ymmärtäisi itsensä lapsena, joka harrastaa tai pelaa lätkää. Lapsena, jonka elämässä on paljon muutakin.

 

Harrastaminen on tullut liian yksipuoliseksi

-Ennen vanhaan harrastettiin talvilajeja ja kesälajeja – nyt se on unohdettu. Tämä johtuu yhden lajin seuroista, joiden toiminta on ympärivuotista. Hyvin aikaisessa vaiheessa lapsia haalitaan seuroihin ja sitoutetaan yhteen lajiin. Moni lopettaa teini-iässä fiiliksellä, ettei tämä ole enää kivaa. Yksitoikkoinen harrastaminen synnyttää paitsi drop out- ilmiön, myös yksipuoliseen ja liian tavoitteelliseen harrastamiseen liittyvän burn out -ilmiön.

-Voisiko seuroilla olla vaihtareita? Salibandy- ja uimaseura vaihtaisivat vuoroja kerran viikossa? Lapsen itsetunto voisi kehittyä, kun hän saisi erilaisia kokemuksia ja onnistumisia välillä jonkin muun lajin parissa. Oma valmentaja on saattanut peluuttaa lasta aina samalla pelipaikalla. Kun normaalisti pakkina pelaava lapsi pääsisikin oikeasti treenaamaan ja kokeilemaan taitojaan myös vaikkapa jääkiekkohyökkääjänä, itseluottamus voisi kehittyä, kun saisi hyviä kokemuksia myös toisesta lajista. Samalla kasvava itseluottamus palautuisi osaamisena myös omaan päälajiin. Huippu-urheilijoiden taustoista löytyy poikkeuksetta eri lajien monipuolinen harrastaminen.

 

Laatuvalmennus - jätä joukkue hetkeksi apuvalmentajalle ja juttele vanhemmille

-Yksitoikkoisuus johtuu valtavasta tavoitteellisuudesta. Espoossa on Suomen suurimpia urheiluseuroja. Täällä liikutellaan suuria, suuria määriä lapsia liikkumaan. Seurojen kasvaessa myös ns. laatuvalmennus kärsii. Osaajia ei riitäkään kasvavien harrastajien valmennukseen.

Karra tarkoittaa laatuvalmentajalla valmentajaa, joka osaa hyvin substanssin; lajiharjoitteet ja pelitapahtumat, mutta näiden lisäksi ennen kaikkea myös kasvattajan taidot. Osaavalla laatuvalmentajalla on avoin, kaksisuuntainen dialogi valmennettaviinsa. Vuoropuhelun täytyy toimia paitsi valmentajalta pelaajalle, myös pelaajalta valmentajalle. Palautetta pitää voida antaa puolin ja toisin. Tässä lienee paljon kehitettävää, sillä Karra kertoo, että moni valmentaja on kertonut hänelle ”etten oikein tiedä, kuinka heitä lähestyisin?”. Ideaalina Karra pitää systemaattista yhteydenpitoa, tiedottamista, kuukausikirjeitä, joissa valmentaja esittelee kuulumisia ja suunnitelmia.

-Laatuvalmentaja on aidosti avoin lapsille. Mutta pysyy avoimessa vuorovaikutuksessa myös heidän vanhempiensa kanssa. Kasvattaminen on yhteinen tehtävä. Hyvät välit vaikuttavat valmennukseen. Jos valmennus pysyy läpinäkyvänä, vanhemmat ovat parhaimmillaan valtava voimavara valmennukselle. Tärkeää on myös viestiä, että minulla on aina aikaa jutella. Otan vastaan risut ja ruusut. Mitä enemmän ollaan juttusilla, sitä vähemmän väärinkäsityksiä ja harmitusta tulee. Vanhempia kannattaa huomioida myös silloin, kun he tulevat katsomaan harjoituksia tai otteluita. Osaava valmentaja päästää lapset ja heidän vanhempansa lähelleen ja ymmärtää voitot ja tappiot kasvattamisen ja kasvun välineinä.

-Valmentajan kannattaa ymmärtää, että lapset lukevat sinua kuin avointa kirjaa. Kaikki hyväksyvät aitouden, täydellinen ei tarvitse olla. Välittämisellä on suuri rooli – eikä sitä voi ostaa. Sellaisiakin valmentajia on, joiden omat tavoitteet ovat korkeammat kuin valmennettavien. Jos et ole aidosti kiinnostunut valmennettavistasi – silloin olet valmentajana väärässä paikassa. Kaikkiin lapsiin saa kontaktin, siinä tarvitaan vain hyvää ihmistuntemusta ja lasten tasapuolista kohtelua.

-Jos pelaaminen pyörii sen ”tärkeimmän ottelun” (joka on voitettava) ympärillä, hauskuus katoaa helposti. Yhdellä pelillä ei ole kenenkään elämälle oikeasti mitään merkitystä. Ne jätkät, jotka aikuisinakin pitävät vielä yhtä, eivät muista näitä juniorivuosien pelejä enää ollenkaan. Siitä syystä valmentaminen pitää ymmärtää kasvattamistehtävänä. Kasvattaminen on se, joka kantaa pitkällä aikavälillä.

-Mistä tahansa joukkueesta saa hyvän tai ainakin paremman, jos on kyennyt säilyttämään sen, että lapsi kokee olevansa onnellinen urheilija. Paras lopputulos on, kun joukkue yhdessä kokee samat tunteet; ”tehtiin parhaamme”, ”me halutaan tätä”, uskoo Karra.

 

Karralle riittäisi yksi K - Kasvata

Karra heittäsi kuljeta, kustanna, kannusta -sloganin romukoppaan. Hänelle riittäisi yksi K, Kasvattaminen. Harmillista Karrasta on se, että valmentajien ohella myös osalla vanhemmista on kova kilpailuvietti. Lapsen harrastukseen satsataan paljon ja panokselle on ikään kuin saatava vastinetta. Tätä näkee jatkuvasti. Karra hämmästelee ääneen myös sitä, kuinka jotkut vanhemmista kertovat, ettei heillä ole lastensa kanssa oikein kommunikoitavaa. Silloin vanhemmuus on Karrasta liian suorituskeskeistä.

-Koko perheen arvomaailma on saattanut mennä urheilevan lapsen harrastuksen vuoksi hiukan vinoon. Vanhemmilla on usein liikaa ja liian kovia odotuksia lapsen urheiluharrastusta kohtaan ja se on sääli. Vanhemmat ovat pahimmillaan ulkoistaneet kasvatustehtävän kouluille ja urheiluseuroille. Lapsiltaan he vaativat menestymistä. Meidän vanhempien tehtävä on säilyttää oma arvomaailmamme järkevänä.

Näihin asioihin vanhemmat ovat tarvinneet tukea ja näistä syistä Karra on vuodesta 2015 kiertänyt vanhempainilloissa, tavannut vanhempia ja valmentajia sekä aloittanut urheilevien perheiden mentoroinnin.

-Valmentajat on koulutettu, lapset valmennettu – kuka on valmentanut vanhemmat? Oletamme, että vanhemmat tietävät ja osaavat tukea lastaan rakentavasti. Monella ei kuitenkaan omaa urheilutaustaa lainkaan. Toisaalta sekään, että itse on entinen urheilija, ei takaa sitä, että osaisi toimia oman lapsen harrastamisen kohdalla viisaasti.

Vanhempia Karra haastaa pitämään kerran vuodessa rehellisen, lasta kunnioittavan keskustelun jatketaanko harrastamista? Jatketaanko nykyisellä tasolla? Mihin olemme sitoutumassa seuraavaksi vuodeksi? Vai haluaisiko lapsi tehdä jotain ihan muuta? Käsi sydämelle, kuinka tämä meiltä vanhemmilta onnistuu? Kuinka paljon lapsi voi vaikuttaa omaan harrastamiseensa oikeasti?

 

Karra on urheillut ja valmentanut aina

Lapsena Karra pelasi jääkiekkoa ja koripalloa. Jalkapallosta tuli päälaji. Karra pelasi aina Suomen Mestaruussarjaan saakka, kunnes muutti 21-vuotiaana Amerikkaan. Amerikassa vierähti 30 vuotta. Sielläkin Karra valmensi. Pääasiassa jalkapalloilijoita. Ensin aikuisia, kunnes siirtyi valmentamaan junioreita, sillä koki juniorivalmennuksen mielekkäämmäksi.

Karra muutti takaisin Suomeen 2011, jolloin hän jatkoi jalkapallovalmennusta Hongassa. Vuodesta 2015 Karra on kiertänyt urheiluseuroja ja kouluja puhumassa kasvattamisesta. Siitä, johon mahtuu myös valmennus. Pelkästä valmennuksesta Karra ei niinkään puhu. Luetellessaan seuroja, joissa hän on kiertänyt mentoroimassa, kuulostaa hyvältä. Se, että luettelossa on mukana niin monta sellaista seuraa, jotka kuuluvat niihin kaikkein menestyneimpiin. Seurat ovat tainneet heränneet siihen, ettei pelkkä lasten kisakuntoon trimmaaminen riitä. Tarvitaan enemmän, että lapset ja nuoret jatkaisivat liikkumista ja nauttisivat siitä. Olisivat onnellisia urheilijoita.

Karran oma isä oli espoolainen urheiluvaikuttaja ja Karran valmentaja.

-Olin se perheen mitalitoive. Vaikka pelasin kuinka hyvin, aina olisi pitänyt pelata paremmin. Äiti muisti sitten taputella silloinkin, kun peli ei ollut kulkenut. Tärkeä kokemus oli, että kelpasin sellaisena kuin olin.

Valmentajana Karra itse on erityisen otettu niistä kutsuista, joita hän entisiltä valmennettaviltaan edelleen saa. Kutsuista häihin ja ylioppilasjuhliin. Juhlatilaisuuksiin, joihin elämän tärkeimmät ihmiset kutsutaan.

-On paras palkinto, jos valmentajana olen ollut tärkeä.

.......

Tutustu tarkemmin Coach Karin ajatuksiin;

www / https://coachkari.fi/

UTube / https://www.youtube.com/channel/UCdIIokUjrD_9p1r_qyA_Ycg

Kirjat;

Kotikenttäetu - kirja urheiluperheiden vanhemmille

Onnellinen urheilija - uutuuskirja urheilevan lapsen vanhemmille