Mutsin palsta
Tässä uusi palsta jossa mutsi kertoo salibandyperheen arjesta ja peleistä. Ensimmäinen tarina tulee heinäkuun vikana viikonloppuna. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan..
Joulumieltä mutsit!
Sitähän meillä kaikilla on oikein molemmissa rinnoissa, vai mitä?
Joulukalenterissa on enää 7 luukkua jäljellä. Uppsala kalenterissa on vielä 16.
Ihan ajattelin hetkeksi käydä kirjaamaan näitä hassuja asioita, joita tähän joulukuuhun liittyy, ja joita ihan tässä lähipäivinä olen pohdiskellut.
Eräänä joulukuun alun iltana istuessani pesueeni kanssa iltapalalla, ajattelin heidän taloudellista tilannettaan hiukan kohentaa ja ehdotin,että pienellä lisäpanoksella kodin joulukunnostuksessa voisi ansaita mukavasti lisä roposia.
Kovin oli hiljaista pöydässä ja osallistumishalukkuus tuntui olevan nolla.
Olin ymmälläni! Eikö raha kelpaa?
No, pari päivää myöhemmin vanhin lapsistani ilmoitti tienaavansa rahoja jakamalla jonkun urheiluseuran ilmaispostia luukusta luukkuun. Samalla viikolla kakkonen oli kerännyt tienposkesta 3 kassillista kaljapulloja... ja jopa nuorin naperoni oli liimannut naapurin tädin joulukortteihin postimerkkejä ja sai siitä 3 euroa palkaksi.
Jotenkin olin ymmälläni!
Tänä viikonloppuna sitten jynssätessäni seiniä ja saunan lauteita, rakas (vielä kuitenkin) isäntä tuli luokseni ja sanoi haluavansa AUTTAA minua joulusiivouksessa.
No, minä jo olin hypätä herran kaulaan ja sieluni silmissä näin avioliittomme uuden alun ja kukoistuksen koittaneen ...mutta onneksi hillitsin itseni, sillä herra aikoi pesettää automme (kuulemma joulukuntoon ) ja JOS ehtii myös puhdistaa ne 3 neliötä sisältäkin. Jippii! kas kun ei joulukuustakin takapenkille.
Niin sitä sujui lauantai päivä herralla autopesu jonossa iltapäivälehtiä lueskellen irtsaripussi kourassa KAKSI JA PUOLI TUNTIA. "Oli vähän jonoa mutta auto on puhdas", sano aviomieheni. "myös sisältä..."
Meidän 130 neliön asunto EI Vielä ole puhdas VAIKKA JYNSSÄSIN KOKO VIIKONLOPUN.
Jotenkin olin jälleen ymmälläni!
Halusin sitten tietää keskimmäiseltä, että mitä hän joulussa eniten odottaa.
Kuvittelin hänen kerovan ihanista joulutraditioistamme mutta poika totesi, että on se jouluaatto ihan ok, mut sit lähetään Uppsalaan.
Hip hei!
Teenkö minä kaiken aivan turhaan? Pitäisiköhän panostaa siihen Uppsalaan enemmän kuin jouluun? Aloin jo harkita ensi vuonna reissuun osallistumista.
Kyselin siis että, mikä siinä on niin ihanaa?
Juttua tuli vaikka kuinka.
1. Laivalla pelikoneet ja herkut
-voi ei! Molemmat yhtä turmiollisia. Ei kuulemma haittaa yhtään, ettei menomatkalla syödä herkkuja. Ihan ok!
Olin ymmälläni!
2. Koulun lattialla heräämisessä on fiilistä!
-Mitähän fiilistä se mahtaa olla, itse tuskin sieltä lattialta enää nousisinkaan. Liika urheilu on kai viottanut selkääni ja fysioterapeutti käski jättää sauvat kotiin ettei lantio lonksu.
3. Pelaaminen on makeeta kun ei tunne joukkueita!
-hmmm luulisi olevan mukavampi kohdata vanha tuttu kuin uusi ja yllättävä ruotsalainen.
Olen ymmälläni!
4. Voittaminen tuntuu siellä paremmalta kun jengit on tosi kovia
YMMÄRRÄN...kerrankin!
5. Vuoden odotus palkitaan
- A PU VA! Vuoden odotus- ja minä kun luulin lasten odottavan joulua. En ymmärrä!
6. On hienoa nukahtaa lattialla ämppäriin.
- tässä kohtaan jäi vain suu auki...kunnes tajusin, ettei se ollut ämpäri.
Pitäisi kai olla onnellinen, että lapsella on niitä traditio kokemuksia ja asioita, jotka ovat tärkeitä. Itsellä ne vaan ovat olleet hitusen toisenlaisia.
Tuskin minua mikään saa lähtemään kyseiselle reissulle. Minä taidan vain laittaa tämän joulun ja levätä sitten Uuden Vuoden jälkeen ja nostan todellakin hat... eikun hameen helmaa kaikille niille, jotka lastani vahtivat matkalla. Leponi keskellä kannan kaikesta huolimatta kokoajan niissä molemmissa rinnoissani pelkoa ja huolta siitä, että he eivät osaakaan käyttäytyä ja joku lähettää heidät sillä helikopterilla kotiin ja minä maksan lystin.
Tosin kerran kuulin mieltäni huojentavan kommentin, että
JOS EI KOTI, USKONTO JA ISÄNMAA LASTA OHJAA NIIN KUTSUTAAN LASSE APUUN.
Tähän luottaen...
Oikein mukavaa joulun aikaa ja turvallista Uppsalan matkaa kaikille sinne lähteville. Tuokaa pytty kotiin!
t. mutsi
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Valoisaa syksyä kaverit!!!
6.11.2006
Voi miten ihanaa!!!!
Joku oli kysellyt mutsin palstalle uutta värssyä!
Kylläpä pisti mielen iloiseksi, vaikka muutenkin tässä syksy on suorastaan hurissut.
Rupesinkin tässä pohtimaan, että mikä se meissä sitä itsetuntoa nostaa ja onkohan joillakin ihmisillä siihen luontainen taipumus.
Meinaan vaan, kun olen tätä Loiskeen nuorisoa seurannut, niin kyllä heillä hymy on herkässä pienistäkin Lassen olalle taputuksista ja kannustavista kommenteista.
Vaikka me mutsit huuetaan kentän reunalla tsemppiä ja jaksa jaksa, hyvin menee, ni poika saattaa olla ku myrkyn nielly "huonosti" pelatun pelin jälkeen.
Mutta jos Lasse on sanonut sanasen tai kehunut ääneen jonkun kuullen, niin poika on kuin Naantalin aurinko ja seuraaviin treeneihin mennään juoksu jalkaa.
Onkohan se näin tämän palstankin kohdalla ja ehkä joskus muulloinkin, että oikeat sanat oikeassa paikassa...ja ennenkaikkea oikealta ihmiseltä, pitää mutsitkin virkeenä. Kiitos Lasse!!!
Virkeä on tämä syksy ollut muutenkin.
Minä tyttö se keksin oivan tavan aloittaa aktiivisen liikunnan harjoittamisen.
Ei kuulkaa tarvita kirjasia ja ohjelmia kunnon ylläpitoon, vaan ...NETTI ! Se on siinä!!
Löysin nimittäin osaston nimeltä kuntopäiväkirja.Ja koko syksyn olen pitänyt kuntopäiväkirjaa, sillä mikään ei ole niin hirveää kuin jättää väliin lenkki tai jumppa ja sen näkee kuntopäiväkirjasta. Juu!
On nimittäin vaara, että olen kohta ylikunnossa yhä vaan aktiivisemman liikunnan ansiosta. Enää ei treenejä jäädä katselemaan eikä harkkapelejä ihmettelemään, kun sillä aikaa voi kohottaa kuntoa ja saada aaah! merkinnän KUNTOPÄIVÄKIRJAAN.
Ja mikäs muu se porkkanana häämöttää kuin mahdollisuus voittaa palkintoja...reppuja, kävelysauvoja, painoja, kuntoviikonloppuja, jopa matkoja.
Tosin kohdalleni ei VIELÄ ole osunut mitään mainittavaa, mutta ostinkin itse sellaisen otsalampun syyspimeitä varten ja näin ei talviaikaan siirtyminenkään pimeine iltoine ole minua haitannut.
Ainoa heikko kohta tässä urheilun tuoksinassa on lisääntynyt ruuan tarve, ennenkaikkea herkkupalat, pikkuleivät, irtokarkit, jopa limppari maistuu nykyään paremmalta kuin ennen.
Mutta ei hätää!!!
Jos tilanne käy ylivoimaiseksi, löysin NETISTÄ painonvartijoita vastaavan osaston ja tartun siihen jos...
No, tämä tälläkertaa. Valoa siis pimeisiin iltoihin ja aamuihin vaikka otsalampun voimalla ja kohtahan se alkaa se Ruotsin reissun valmisteleminen...joten palataan...
t. mutsi
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Ihanaa äidit! IHANAA!
9.9.2006
Onpahan ollut syksyn aloitus.
Turnauksia ja turnauksia ja treeniaikojen muuttumisia ja joukkue jakoja ja harrastusten aikatauluttamista ja lukujärjestysten ohjelmointia sisäiseen, niin synkronoituun päiväjärjestykseen...
Ihanaa! taas ollaan tässä tutussa arjessa.
Elokuun aikana ehti kuitenkin miettiä, kuinka tyhmiä me mutsit ollaankaan! (vai olenko vain minä? se vielä puuttuis)
Heikommalla vois jo itsetunto nimittäin romahtaa.
Ensin ostin vääränlaiset pelikengät. Olivat liian halvat ja viime vuoden mallia. (juu tiedän, en osta enää)
Sitten oli meikäläisellä ihan ÄLYTÖN käsitys pelihousuista.Eihän OIKEESTI voi treeneihin (huom. treeneihin ja väliaikaisesti) mennä faijan pelishortseissa, mut paita sai kyllä olla viime vuoden turnauspaita. En vain tajunnut sitä ajoissa kun olin ostamassa jotain urheilullista.
Onneksi Loiskeen puvustus palvelu tuli hätiin ja mutsi aukoo kukkaron nyörejä umpisolmusta.
Mutsi sä oot tyhmä!.
on tullut kuultua muutamisen kerran.
Urheilun ohella ollaan aloteltu muitakin harrastuksia, jotka vaativat taas ÄLYKKÄÄN mutsin terävää huomiokykyä.
Esimerkiksi läksyjä ei ole mitään järkeä tehdä ennen klo 20.00 tulevaa futismatsia, eikä niitä nyt elokuussa muutenkaan ollut kuin vain vähän silmäiltäväksi. (jätkä vetää yläasteen puolta väliä)
Pyörällä kouluun meno on ihan järjetöntä, koska bussilipussa on koulun latausta ja .kypärästä syntyy lähes sota.
Ootsä ihan daiju!!!
Niinpä sitten täysin taulapäänä vajosin katselemaan valokuvia vuosien takaa, jossa poikani oli pieni ja äiti oli aika IHANA NAINEN.
Mietin, mistähän tuota ihanaa palautetta tänä päivänä ammentaisi.
Satuin myös löytämään "iki" vanhan videon, jossa pienet pojan pallerot pelasivat sählyä. Oli oikea turnaus ja oli vihreät liivit päällä. Yhtäkkiä tuli tilanne jossa poikani tekee MAHTAVAN maalin koko pienen kehonsa voimalla ja TUULETUS oli aivan vastustamaton. Naama korvissa ja tasajalka hyppyjä. Iloista karjuntaa!!
Kyyneleet oli jo silmässä ja kutsuin jälkeläiseni paikalle. Hetken näin hymyn häiveen pojan suupielissä mut sitten tuli miehekäs kommentti: "JUST JOO!!!!"
Minä sitä videota sitten katselin jonkin tovin ja jäin odottamaan sitä "ihana äiti" kommenttia.
Onkohan murrosikäisillä sellaista tunnetta ollenkaan?
Sitten rohkenin tunnelmallisessa iltapala pöydässä kysäistä, mistä se johtuu että pienenä voi tuulettaa silleen ja nyt isona ollaan niin vaisuja.
Täytyis kuulemma olla ratkaisumaali ja mieluummin vielä finaalissa niin sitten vois pomppia, ei sitä muuten kehtaa liikaa näyttää yli iloiselta.
Jaha..ja sitten muistelin hetken ääneen niitä vanhoja aikoja ja yhtäkkiä se nuori mies oli kaulassani ja sanoi:
"Äiti mut kyl sä oot niin ihana!!"
Ihanaa syyskuuta kaikille äideille!
...ja isille...kin
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Hei!
Uusi kausi on jälleen alkamassa. Ekoja treenejä odotellaan loman jälkeen. Ollaan virittäydytty oikein auringon voimalla tulevaan kauteen ja uusiin kuvioihin, mitä ne lienevätkään.
Täältä sivusta kun seuraa, ollen samalla aktiivisesti läsnä joka käänteessä, ei aina pysy mukana Loiskeen uusissa kuvioissa. Sitten sitä yrittää lukea näitä sivuja ja olla aalloilla. Ei se aina ole onnistunut ainakaan meikäläiseltä. Sitten onneksi joku soittaa ja kysyy kyytiä tai lapset ovat kengät jalassa lähdössä ja meikäläinen vasta paistelee jauhelihaa.Ai, nytkö oli taas treenit, peli tai turnaus.
No joo, kaikesta huolimatta salibandy kuvioissa ollaan niin henkeen ja vereen mukana että täytyy Loiskeen sivuilla olla tila meille äideillekin. Voidaan sitten puhua ja puntaroida näitä ajatuksiamme oikein julkisesti. Sitä paitsi olemme valio joukko, joita ilman tulisi tuskin mistään mitään. Ei se ole vaan hikisiä sormia, pamppailevia sydämiä ja irvisteleviä mulkaisuja vastustajan puolelle katsomossa, vaan uhrattuja tunteja, ajettuja kilometrejä, voideltuja leipiä, tuskaisia noston hetkiä häviön koittaessa, varusteiden hankintaa ja pesukoneen täyttämistä.
Mutta on se niin ihanaa, kun poika pistää pallon verkkoon tai juoksee ympyrää kentällä tuulettaen ja hymyilee leveästi. Voi ONNEN tunnetta ja sitä yrittää olla ihan cool muiden äitien - ja ennen kaikkea isien, keskellä. Tosi kiva.
Kesätreenit oli ja meni, ainakin meidän osalta. Alku kesän leiri oli onnistunut juttu. Poika mennä viiletti pallon perässä aamusta iltaan. Iski jo paniikki että tiukkeniko aikataulut kun kesä alkoi, mutta sitten ilo vasta irtosi kun kotiin tuli myös kuntoiluohjeita. Vieläkö pitäisi vahtia iltapunnerruksia kesälomalla? Argh! Mutta. näppäränä tyttönä iskin ne jääkaapin oveen. Ajattelin että NYT alkoi äidinkin kuntoilu ja syssyllä sitten dimminä ilmestyn treeneihin 10 kg hoikempana.
No, kolme iltaa kestin ja sitten hyyty koko perhe. Sitä kevyttä hölkkää ohjeiden alusta ja lopusta ollaan kyllä kokeiltu. Niinpä. nyt sitä oliskin vatsalihakset pikkusen eri paikassa kun pöksyn ulkopuolella jos ois reipas ollunna. Eikä vaan oluena.
Heinäkuussa poika valitti kun ei ole ohjattuja treenejä. En oikein tajunnut, sillä olimme koko heinäkuun poissa kotoa ja treeneistä. "No olis kato ollu tehokkaampaa jos ois menny niihin", sano kaveri. Että just joo.
Sen sijaan heinäkuussa bongailimme Storvreta ja Särkänniemi cup paitoja Suomen huoltoasemilla ja levähdyspaikoilla. Sen puoleen voisi kuvitella kaikkien harrastavan sählyä Suomessa. Meikäläinen muuten voitti sen jotain 20-13. Johtuu ehkä siitä että katsomossa on joutunut pitämään silmät auki kun taas pojat väittää pelaavansa vaikka silmät kiinni. On niin hyviä!!! Tämä bongaus saikin nimen VASTUSTAJAN TAPPO.
Eikä me oman seuran poikia ois tapettukaan.tosin eipä niitä bongattukaan. (paitsi kerran.)
Nyt meillä sitten terotellaan mailan lapoja, lankataan pelikenkiä ja sovitellaan hikinauhoja. Meikäläinen rupee virittelemään kelloa ja aikatuluja, jotta rumba pääsee taas vauhtiin.
Ja vauhtiinhan se lähteekin. Onhan tässä jo kaksi turnausta elokuussa.
Hyvää kesän lopetusta ja kauden aloitusta kaikille, palataan.
T: mutsi