Lindblom, Jan

Jan “Limppu” Lindblom

Salibandymatkani Loiskeeseen mennessä

Salibandyn pariin tulin 80-luvun lopussa, jolloin viikottaisesta/päivittäisestä kaverien kanssa pelaamisesta siirryttiin pian oman joukkueen kasaamiseen. Joukkueemme oli ensimmäinen HNMKY:n salibandyjoukkue ja B-junioreina osallistuimme 2-divariin ja B-SM sarjaan, jossa voitimme ensimmäisen Suomenmestaruuden. Viimeistään silloin tajusin että salibandy on “se juttu” minulle. Ensimmäisessä 2-divarin lohkossa pelasi myöhemmin liigaan edenneet Espoon Oilers ja Kovjoki. Pelasimme lisäksi miesten aluesarjassa ja pelejä kertyi joinakin vuosina reilusti yli sata. Kiersimme keskenämme ympäri Uuttamaata ja viikonloppuisin myös ympäri Suomea pelireissuissa. Toisinaan raahattiin itse hitsaamiamme salibandymaaleja raitiovaunussa treenipaikalle Kaisaniemestä HNMKY:n hallilta Märskyn lukioon lepakkovuorolle, toisinaan vastaan tuli SM-sarjapelaajia Jarmo Perttilästä ja Heikki Vienolasta alkaen.

Namikasta joka keskittyi täysin koripallon pyörittämiseen siirryimme SM-sarjaseura Synkkä Uhman alaisuuteen, jossa voitimme sekä B-SM että A-SM kultaa. Minusta tuli myöhemmin Synkkä Uhma ry:n puheenjohtaja nuoresta iästä huolimatta, vain parikymppisenä. Innokkuus lajia kohtaan oli suuri ja halua löytyi hoitaa useammankin joukkueen asioita. Seura oli tuolloin varsin menestynyt, pääsarjan maratontaulukon kärjessä. Synkkä Uhmaan keräsinkin useampia juniori ja miesten joukkueita, joita kaikkia itse valmensin, ja hoidin myös joukkueiden tausta-asiat. Innokkuus kasvoi ja pian seurassa oli muutama sata jäsentä. 

Synkkä Uhman edustusjoukkue ja SM-Sarjapaikka siirtyi toisen seuran, Tapanilan Erän, alaisuuteen, jossa valmentajana toimi salibandyliiton pitkäaikainen ja nykyinenkin puheenjohtaja Risto Kauppinen.  Tuolloin Erä taisi pelata 1-divarissa ja sai pääsarjapaikan, jolla pelaa edelleen salibandya korkeimmalla sarjatasolla. Oma lupaava peliurani tuon ajan yhtenä maan parhaana A-juniori ikäisenä maalivahtina loppui sairasteluun. Ehdin kuitenkin tuolla kaudella tippaletku kädessäkin käydä pelaamassa. Pääsin jopa Ruotsissa käydä pelaamassa, vaikka silmissä meinasi sumentua - niin kova oli halu pelata ja voittaa, lääkäreiden kielloista huolimatta. Jatkoin peliuran loppumisen jälkeen edelleen kuitenkin valmentamista, vaikka omat pelit kesken kaiken loppuivatkin ja seuran hoitamisesta Synkkä Uhmassa tuli mielenkiintoisia vuosia monien tarinoiden verran. B-junnujen kanssa voitin Uhmassa myös valmentajana SM-pronssia. Seuran miehet pelasivat 1-divisioonassa, 2-divisioonassa ja useita joukkueita alasarjoissa - suurinta osaa valmensin vaihtelevalla menestyksellä itse, kokemusta kuitenkin tuli kerättyä mukavasti.

Tuon jälkeen menin Kurrelle töihin Viikinkeihin liigajoukkueeseen ja olin tuolloin ensimmäinen virallinen salibandyn seuratyöntekijä Suomessa. Siirsin myös Viikkareihin kaikki Uhman joukkueet ja valmensin vielä Viikingit II:sta 2-divarissa ja A sekä B-junioreita. Valmensin joukkueeni miesten aluesarjan voittoon kolme kertaa. Noina aikoina pelasi usein eräs Lasse Heikura Tuomarilan Urheilijoiden kanssa Viikingit II vastaan useita kertoja ja ystävystyimme näin ollen jo 90-luvulla. Lasse hoiti yhtä seuraa ja minä toista - Stadi vastaan Espoo, tiukkoja hyviä pelejä! Eräillä kausilla meillä oli myös kahden seuran yhteisiä juniorioukkueita SSBL:n sarjoissa. 

Vuosituhannen vaihteen tienoilla rakentui uusi salibandyseura Pelipeikot, jossa toimin urheiluseuran asioiden hoitajana. Sinne rakensimmekin erittäin kovatasoisen miesten 1-divarijoukkueen ja naisten SM-Liigajoukkueen sekä A ja B-juniorijoukkueita. Toimistoni oli Helsingin ydinkeskustassa viiskulmassa katutasossa. Tuohon miesten joukkueeseen saatiin vanhoista omista kontakteista ja lähipiiristä kerättyä kovan nippu: Niinikoski, Kiiskinen, Freudenthal, Ahlstedt… Mukavia aikoja! Kaiken kaikkiaan itse rakentamistani ja valmentamistani joukkueista nousi salibandyliigaan kymmenisen pelaajaa ja osa edelleen itse valmentaa tai tuomaroi, terkkuja sinne!

Oma poikani Rasmus syntyi 2001 ja olin päättänyt hieman pitää taukoa kaikki illat ja viikonloput vievästä salibandysta, mutta ei aikaakaan kun poika tulee koulusta ja kysyy voisiko alkaa harrastamaan kaverinsa kanssa säbää. Liityimme lähimpään seuraan eli M-Teamiin. Alussa poika pelasi kenttäpelaajana, mutta ei aikaakaan kun hän halusi myös maalivahdiksi. Alkuaikana apuvalmensin välillä joukkuetta ja seurassa vierähti 6-vuotta kilpajoukkueen pelejä seuratessa, kerrankin katsomosta käsin. Joukkueessa oli kuitenkin asiat sen verran sekaisin, kun osa vanhemmista oli valmennuksen suosiossa ja hoitamassa joukkueen asioita liian paljon, että joukkue hajosi ja siirryimme vuotta vanhempiin 00-kilpajoukkueeseen, jossa oli selkeästi laadukkaampi toimintatapa joukkueenjohtajasta alkaen ja loistava valmennus Jonas Cederlöfin ansiosta. Vuoden hienosti menneiden pelien jälkeen pelaajia ei valitettavasti löytynyt riittävästi, eikä seura tarjonnut auttavaa kättään - oli aika keksiä uusia tuulia. Soitin Lasse Heikuralle keväällä 2016 ja heitin idean voisiko M-Team B ja Loiske B yhdistyä. Tuosta ideasta tuli totta ja yhdistynyt B-Loiske eteni 2016-17 hienosti eliittisarjaan, mainion valmennuspari J. Cederlöf/B. Pantsar vetämänä! 

Oma kipinä oli muutamia vuosia kytenyt palata valmennushommiin ja kun tämä joukkue oli lähellä hajota, tuli jälleen heitettyä Lasselle idea miten saisi mukavaksi osoittautuneiden ja hyvien pelimiesten salibandyn jatkumaan. Ehdotin Lasselle että B-nuoret ja jo EA-sarjassa olemassa ollut Kamikaze yhdistyisi ja osallistuisi syksyllä 2017 miesten 6-divariin sekä EA-sarjaan. Idea toteutui ja valmennuksesta vastasi kokenut Tomi Vuorenmäki! Nyt itse toimiessani Kamikazen valmentajana on ollut mukava palata salibandypuuhaan mukaan jakamaan omaa salibandyn ajattelutapaa jo varsin kokeneillekin nuorille pelimiehille - vaikka kyseessä ei olekaan MIESTEN joukkue, kuten eräältä Matilta voi kysyä Kamikazesta.

Kamikazen tulevaisuudesta olimme loistavan joukkueenjohtajamme Ismo Sohlmanin kanssa yhdessä miettineet, että tavoite olisi kyllä heti nostaa joukkue 5-divariin ja se toteutuikin hienolla tavalla, kun KAMIKAZE voitti 6-divarin lohkonsa ylivoimaisesti ja tappioitta.

Seuraavalla sarjakaudella 5-divarissa sama meno jatkui ja KAMIKAZE voitti jälleen oman lohkonsa lähes puhtaalla pelillä - näin ollen nousu 4-divariin ja tunnelmat kahden kauden jälkeen mitä parhaimmat!

4-divarissa oli jo huomattavissa sarjatasolla olevan enemmän joukkueita, joilla oli selkeämmin taktiikkapuolta mietittynä ja lähes jokaisella joukkueista oli mahdollisuus voittaa kenet tahansa. KAMIKAZEn kanssa pääsimme kuitenkin jo vuotta suunniteltua aiemmin sellaiseen lentokeliin, että lohkovoitto oli kolmannen kerran peräkkäin meidän ja ykköspaikalta ennen viimeisiä kahta kierrosta nousu 3-divariin varmistui ennen koronaviruksen pysäyttämää SSBL:n sarjojen toimintaa! Eli sarjakaudella 2020-2021 olemme neljä sarjaporrasta ylempänä kolmen pelatun kauden jälkeen, jotain on todennäköisesti tehty enemmän oikein kuin väärin :)

Parin seuraavan kauden aikana olisi tarkoitus nousta taas yksi sarjaporras ylöspäin. 2020-2021 olisi hyvä sijoittua viiden joukkoon ja seuraavan kahden kauden aikana nousta 2-divariin.

Kamikaze onkin mukavalla tavalla huomattu, jopa Uudenmaan ulkopuolella, sillä kevään aikana minuun on ottanut yhteyttä muutama kymmentä pelaajaa kysellen mahtuisiko KAMIKAZEn mukaan. Joukkueessa on kuitenkin jo nyt mukavia pelimiehiä paljon ja henki hyvä,  eli vain muutamia uusia ja oikeita pelimiehiä joukkueeseen ensi kaudeksi otetaan.

Parhaassa tapauksessa Kamikazesta tulee pitkäikäinen perhe, joka jatkaa yhdessä pelaamista pitemmän aikaa - suurin osa nykypelaajista on iältään n.18-25vuotiaita. Mutta pallo on pyöreä, katsotaan miten se pomppii ja säbää se vain lopulta kuitenkin on, vaikka tosissaan pelataankin aina loppuvihellykseen asti. Voittamisen halua ja pistemenetysten vihaamistani en salaa, sen varmasti pelaajat ja jokunen muukin on jo saanut huomata.

Lopuksi kuitenkin aina kätellään ja unohdetaan peli, salibandypiiri on mukava yhteisö!

- Limppu -

Pirautellakin saa tai heittää Whatsappia :)

044-3300781

helsinki74 AT gmail.com

PÄHKINÄNKUORESSA:

Motto: Wenger out!

Pelaajana:

• HNMKY (2-3 div. ja A+B-nuoret)

• Synkkä Uhma (A+B -nuoret ja 3-5divarit)

• Tapanilan Erä (SM-Liiga)

• Sulkapallossa HBC:ssa nuorten maajoukkuekarsintoihin asti ja fudista HJK:ssa yli 10vuotta, Kiffenissä muutama vuosi.

Valmentajana/Joukkueenjohtajana:

• Synkkä Uhma (A+B-nuoret, miesten 2-5 div. lukuisat joukkueet)

• Synkkä Uhma (+HYUS): (Miesten 1-Div ja 2-Div., lukuisat 3-5div joukkueet ja A-B-juniorit)

• Viikingit (Viikingit II 2.Div, useat 3-5-div joukkueet ja A-B-juniorit)

• Pelipeikot (Jojo miesten 1-div, valmentaja 2-5 div. ja A+B-nuoret, naisten 2-div.)

• M-Team (lyhyet visiitit naisten 1-div ja liiga apu/mv-koutsina + D-pojat pientä apukoutsailua)

• Loiske Kamikaze (6-divari 2017-18, 5-divari 2018-2019, 4-divari, 2019-2020, 3-divari 2020-2021.)

• Loiske Mammat -joukkueen ensimmäisen virallisen ottelun valmentaja :)

Muut salibandytoimet:

• Viikingit liigajoukkueessa Suomen ensimmäinen palkattu salibandyn seuratyöntekijä.

• 90-luvulla SSBL:n tapahtumissa messuilla ja toimistolla erilaisia hommia ja salibandylehteen juttuja/kuvia.